Articles

Tiedon tuulissa – Selviytymisvinkkejä nykyarkkitehdille

Leija pullistuu, ja naru kiristyy. Adrenaliini terästää aistit. Lauta alkaa kyntää aaltoja, ja vauhti kiihtyy. On vain tämä hetki – ja vapaus!

Leijasurffaus on henkireikä arkkitehti Aaro Martikaiselle. Ääriurheilu kuulostaakin ihanteelliselta vaihtelulta tietotyöläisen arkeen. Toisaalta myös suunnittelu tarjoaa nykyään melkoista extremeä: luovan tekemisen tiimellyksessä pitäisi vahdata horisonttia, sillä muutoksen hyöky voi pyyhkiä laudalta. Kuinka moderni arkkitehti sitten surffailee rannalle? Aaro Martikainen taitaa tekniikan.

Aaro Martikainen. Kuva: Pauli Haanpää

Martikainen viehtyi teknologiaan jo nuoruudessa. Ammattia valitessaan hän koki arkkitehtuurin tarjoavan kelpo yhdistelmän luovuutta ja tekniikkaa. Otaniemessä teknonörtteys alkoikin pal- kita: harjoitustyöt kevenivät huimasti ja elämä helpottui, kun osasi mallintaa. Vuonna 2001 hän avasi ohjelmiston nimeltä ARCHICAD 7, joka veikin sitten tyystin mukanaan. Illat saattoivat kulua GDL-koodin ääressä.

Helpommin ja paremmin

Vaikka laiskuus ei kuulu suomalaisen lempisanoihin, sillä on vipuvoimaa. Kuten scifimestari Robert Heinlein osuvasti sanoi, kehitys lähtee laiskoista, jotka etsivät helpompia tapoja tehdä asioita. Myös Martikainen on kääntänyt tämän ihmisen perustaipumuksen edukseen pannessaan työprosesseja uuteen uskoon. Nykyään hän häärii BIM-managerina Anttinen Oiva Arkkitehdeilla.

"Työnkuluissa on monia toistuvia vaiheita, joita voi automatisoida teknologian turvin. Tarkoitus on vapauttaa aikaa itse suunnitteluun ja ongelmanratkontaan", Aaro avaa.

Matkaan mallintamalla

Aaron mukaan automatisoinnin ensi askel on itse mallintaminen. Tietopohjainen suunnittelu vähentää virheitä, jouduttaa kustannusarviointia, yhtenäistää tiimityötä, helpottaa aikataulutusta ja niin edelleen. Jotta kaikki tämä onnistuu, tietoketju ei saa katketa. Suunnittelutiimillä tuleekin olla kimpassa sovittu tapa rakentaa tietorakennetta. Yksinkertaisuus on valttia, koska dataa syntyy rakennushankkeessa mieletön määrä.

"Projektissa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi selkokieliseen nimeämiseen. Vuodenkin päästä kenen tahansa pitää tajuta, mitä mikäkin tarkoittaa, joten vältä hämäriä koodeja. Nykysuunnittelu kuormittaa henkisesti tekijöitä, joten viestinnästä on turha tehdä yhtään vaikeampaa", Aaro perustelee.

Koska ihminen ei kuitenkaan ole mikään robotti, tietorakenne tuppaa kiireessä hajoamaan. Ryysisten välissä AOA:n tietomallinnusvastaava pitääkin erillisiä projektinsiivouspäiviä.

Tapakoulutusta

Viidentoista työvuotensa aikana Aaro on ehtinyt avittaa lukuisia toimistoja työskentelyn järkeistämisessä. Vaikka päivittäin iholle puskeva digitalisaatio rääkkää neuroneja, pitää metsä nähdä puilta: tietomallinnuskin pyrkii lopulta yksinkertaistamaan asioita.

"Kun tulin AOA:lle muutama vuosi sitten, ARCHICAD oli juuri hankittu. Toimistolla ei kuitenkaan vielä ollut näköisiään mallinnusrutiineja, joten otin hommakseni luoda sellaiset", Aaro muistaa.

Suunnittelijataustansa ansiosta Aarolla oli kyky puhua samaa kieltä toimiston väen kanssa. Kun kaikilla oli yhteisymmärrys tavoitteista ja toisaalta tekniikasta, alkoi tapahtua.

"Lähtölaukaus oli Wood City -projekti, jonka alkajaisiksi koko porukka auditoitiin, ja best practices -lista jalostui. Näin alkoi aloituspohjan systemaattinen rakennus sekä työnkulun testaus ja dokumentointi", Aaro kertoo.

Wood Cityn puuarkkitehtuuri on AOA:n todellinen taidonnäyte. Projekti myös opetti toimiston hyville tietomallinnustavoille ja säntilliseen projektinhallintaan. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy

Valmista ei kuitenkaan ole eikä tule, vaan prosessi elää tauotta. Tärkeintä on taata työntekijöiden valmius korjata nopeasti suuntaa – kuin leijalautailijat.

ARCHICAD-robotti

Kun toimiston tavoitteet ja tiekartta on laadittu, voidaan edetä pidemmälle. ARCHICAD toimii AOA:lla laadunvarmistuksen linjastona. Kyse ei ole rakettitieteestä: pitää vain selvittää, mitä tietoa hankkeessa tarvitaan, ja miten se kannattaa toimittaa eteenpäin. Siihen Aarolla on pari simppeliä sääntöä:

"ARCHICAD-luokitus pitää olla kunnossa, jotta IFC on laadukasta. Rakennusliikkeet haluavat tiedon yleensä Talo 2000 -muotissa, jota ARCHICAD-luokittelun on hyvä vastata. Toki geometriankin on oltava oikein."

Luokittelupuutteiden bongaukseen on AOA:lla oma miinaharavansa: luettelot ja ehdolliset esitystavat. Luetteloilla ARCHICAD-luokittelu täsmätään Talo 2000:een, ja ehdollisilla esitystavoilla puutteet hohkaavat mallissa punaisina. Puutelista pamahtaa myös tietomalliselosteen liitteeksi. Tyyli selvästi toimii, sillä tilaajat ällistelevät AOA:n tietomallien laatua.

"Nämä pari steppiä käydään läpi aina ennen viikkopankitusta. Vähällä pääsee yllättävän pitkälle", Aaro myöntää.

Yksinkertaisuus yltää myös aloituspohjaan, joka raakkaa mallista poikkeuksia. Arvoahan on vain relevantilla tiedolla, joten kaikki roska lakaistaan pois. Näin tiedostokokokin pysyy aisoissa, ja säästytään mallin turhalta pilkkomiselta.

"Esimerkiksi jokaisen tiimiläisen oma luonnostelukuvataso tyhjennetään kerran kuussa. Lisäksi kehityskelpoisille väliratkaisuille on oma tasonsa. Käytämme paljon 2D-apuleikkauksia, jotka nekin löytyvät ja poistuvat mallista helposti", Aaro paljastaa.

Osaamisella onneen

Multitasking-trendi kuihtui, koska aivomme eivät oikeasti tue moniajoa. Vielä toistaiseksi oma hiiliytiminen nuppimme päihittää tietokoneen piiprosessorin luovassa ongelmanratkonnassa ja ennen kaikkea muutossopeutumisessa. Jotta rautamme ei pölyty, sitä pitää muistaa päivittää. Ihmisaivojen kohdalla se tarkoittaa jatkuvaa oppimista ja mukavuuden välttelyä.

Aarokin myöntää, että työstä on tullut yhä monisäikeisempää, ja kellotaajuus vain kipuaa. Miehen olemus ei silti huou ahdistusta, mutta asenne onkin kohdillaan.

"Kaikkein innostavinta on jatkuva kehittyminen. Haluan oppia uuden asian joka päivä. Osaamisella pääsee eteenpäin. Ensin pitää toki tietää, mitä on saavutettavissa ja miten", Aaro muistuttaa.

Suojan puolella

Tietotaito pyrkii karkuun kuin leija. Varsinkaan tekniseen osaamiseen ei voi tuudittautua, jos mielii keikkua aallonharjalla vielä ensi vuosikymmenelläkin. Sankariarkkitehti ei rakenna maailmaa yksin, vaan osaamista kysytään läpi arvoketjun. Martikainen on tehnyt ilahduttavia havaintoja: rakennusliikkeet ymmärtävät jo tiedon vaikuttavan koko hankkeeseen, ja laskenta- ja hankintaporukka on herännyt. Mallinnettavaa on yhä enemmän.

"Tilaaja tajuaa jo udella, voisimmeko mallintaa sitä tai tätä. Useimmiten vastaamme, että kai me voidaan. Kyse voi olla vaikkapa levytyksistä tai jopa maalauskäsittelyistä. Wood Cityssä mallinsin ensi kertaa ulkolasiseinät, mikä tarjosi jatkosuunnitteluun tarkat sijainti- ja mittatiedot", Aaro konkretisoi.

Wood Cityn toimistoaulan CLT-puualakatto on geometrialtaan vekkuli. Kuva on kaapattu ARCHICADin Enscape-laajennuksen reaaliaikaisesta renderoinnista. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy

Yksilön nohevuus ja alalla orastava osaaminen vaativat tuekseen vielä toimiston ja tiimin sisäistä perehdytystä. Koulutustarpeet ovat yhä useammin myös projektikohtaisia, mikä vaatii uudenlaista ketteryyttä.

"Koulutan omaa väkeä ja annan tukea ad hoc -tyyliin. M.A.D. opettaa ARCHICAD-peruskäytön, ja miksei jatkossa osallistuisi myös projektikohtaiseen pikatreeniin. ARCHICAD on meillä tekemisen selkäranka, johon haluamme satsata. Olemme päässeet siihen pisteeseen, että teknologia tosiaankin vapauttaa aikaa inhimillisille vahvuuksille, kuten luovuudelle, vuorovaikutukselle ja itseohjautuvuudelle", Aaro kertoo.

Huipulla tuulee

Koska hyödyt ovat selvät, AOA mallintaa liki kaikki projektinsa. Kun taitojen ja työkalujen avulla pienikin tehtävä hoituu kymmenen kertaa nopeammin, hyöty kertautuu hankkeen edetessä ja voimavaroja säästyy. Mitä useampi asia ja varhaisempi reagointi, sen parempi.

Vaikka tietomallinnus on kulkenut 1980-luvulta jo pitkän tien, vuoristo-osuus on vielä edessä. Aaro uskoo, ettei alan digitalisaatio ole vielä ehtinyt lisätä tuntuvasti tuottavuutta, vaan paikoin kulmakerroin voi olla jopa negatiivinen. Miten siinä nyt näin kävi? Syy on Aaron mielestä selvä: emme vielä osaa repiä BIMistä tehoja irti.

Ihmiskunnan edellisiin teollisiin valloitusreissuihin verrattuna nyt puhutaankin täysin eri kokoluokan vuoresta. Kiipeäminen on vaivalloista, mutta huipulla helpottaa – tai ainakin sieltä näkee paremmin sen seuraavan laen.

"Vasta kun kykenemme muuttamaan isoja prosesseja, työn tuottavuuden kulmakerroin ampaisee ylös. Sitä mukaa kun rutiinit automatisoituvat, työkin muuttuu mukavammaksi ja kohdistuu ydinosaamiseen", Aaro visioi.

Käytännössä tämä tarkoittaa vaikkapa tuoteosatarkkuutta, jota rakennusliikkeet himoitsevat. Liukuhihna nykii vielä, koska digital twin on vasta protovaiheessa: kaikkia maailman rakennusosia ei ole koodattu älykkäiksi objekteiksi. Kaikki aikanaan!

"Wood Cityssä Stora Enson toimittamat levyverhoukset mallinnettiin jo tuoteosatarkkuudella, ja tieto kelpasi suoraan tuotantoon", Aaro huomauttaa.

Käsin, mutta kätevämmin

Sahalla ei kannata hakata nauloja, eikä puukko ole paras höylä. Vaikka tietomallinnuksessakin tarvitaan edelleen käsityötä, se sujuu mukavammin oikeilla työkaluilla. Aaro kertoo, kuinka Wood Cityn geometrialtaan kimurantit teräskierreportaat syntyivät Rhinolla, josta pintamalli vietiin ARCHICADin IFC-rikastamon kautta konepajalle.

"Porraspiirustuksia ei kukaan katsonut, vaan konepaja takoi tuotantomallin suoraan IFC:stä", Aaro hehkuttaa.

Uudesta Rhino–ARCHICAD-livelinkistä Aaro on tietoinen ja vaikuttunutkin, mutta AOA:n tähänastisissa tiimiprojekteissa Rhino-geometrian ei ole tarvinnut päivittyä reaaliajassa. Rhino-malli singahtaa oikein XYZ-koordinaatiostoon, kun sen tuo ARCHICADiin GSM-objektina.

Meduusamainen Grasshopper-algoritmi generoi alakaton geometrian. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy

Masiinat asialle

Jos luovaa käsityötä haluaa koneistaa, kannattaa tutustua generatiiviseen suunnitteluun. Aaro kertoo, että Wood Cityn aaltoileva puualakatto luotiin algoritmein Grasshopperissa, ja malli suolsi leikauskaaviot robotille. Puhuiko joku jo kymmenkertaisista nopeuksista?

Käsityötä teettävät myös arkkitehdin ainaiset ahdistelijat: ovet ja ikkunat. Wood Cityssä ne taklattiin ARCHICADin Ominaisuuksilla sekä suomalaisen Peruskirjaston notkeilla objekteilla, joita Aaro ei malta olla ylistämättä.

"Muistan jonkun tokaisseen, että tulipa taas tehtyä parin kuukauden työ parissa viikossa! Pienilläkin asioilla voi olla iso vaikutus."

Digi tukena

Arkkitehtuuri on silkkaa humanismia, jonka keskiössä ovat ihmiskunnan tarpeet. Tähän kaikki digitalisaatiokin tähtää – tuntuivatpa sanat kuten virtuaalimalli, tekoäly, IFC ja algoritmi kuinka luonnottomilta hyvänsä. Osin digin tuella voi syntyä jopa pieni inhimillisyyden renessanssi, joka korostaa vuorovaikutusta ja empatiaa. Näin näkee myös ansioitunut aivotutkija Katri Saarikivi, jonka koekaniiniksi Aarokin aikanaan päätyi.

Kieltämättä Katrin ajatukset tulevaisuuden työstä ovat silmiä avaavia. Hän näkee, ettei kone kenties koskaan täysin korvaa ihmistä, vaan toimii tämän avustajana omilla vahvuusalueillaan. Huh, koneiden kapina toimiikin paremmin leffaviihteenä!

Sammaloituva tieto

Viestinnän takkuilua ei voi sälyttää vain koneiden syyksi, vaan saamme katsoa myös peiliin. Aarosta myös rakennusalan keskustelukulttuurissa on parantamisen varaa. Taustalla kummittelevat siiloutuminen ja aliurakointi.

"Arvoketjun rajapintoihin pitäisi pystyä luomaan aktiivisempi yhteys, jotta tiedonsiirto myös ihmisten välillä toimisi. Arkkitehtikin voisi kysellä, miten rakennusfirma haluaa tiedon. Usein sorrutaan olettamaan, että näinhän ne sen edelleen haluaa. Myös virheet pitäisi hyväksyä ja hyödyntää. Vain tekemällä oppii", Aaro perustelee.

Avoimuuden hyödyt korostuisivat etenkin hankkeen alkumetreillä, kun suuria viivoja vasta vedetään. Avoimuus ei todellakaan ole itsestäänselvyys, vaikka yksikin kysymys voisi johtaa käänteentekevään ratkaisuun.

"Tekninen tiedonsiirto on hyvin yksinkertaista, mutta tiedon relevanttius vaatii ihmisten välistä keskustelua – ainakin vielä toistaiseksi", Aaro hymähtää.

Tällä Aaro viittaa luovaan tuhoon, joka uudistaa vakiintunutta liiketoimintaa pankeista musiikkibisnekseen. Ammatteja katoaa tuottavuuden ehdoilla. Miten käykään rakennusalan?

"Se on uhka myös arkkitehtioimistoille. Mitä isompi toimisto, sitä isompi muutos. Kukaan ei ole ennustaja, mutta kärryillä voi silti pysyä", Aaro kannustaa.

Arkkitehdin asema koko hankkeen linkkimastona ei kuitenkaan näytä horjuvan, sillä osapuolten tavoitteiden yhteensovitus kysyy luovuutta ja moniosaamista. Arkkitehdin harteilla on yhä vahvemmin koko kulttuuri eikä niinkään pelkkä konsepti.

Kilpailu kiristyy

Suomea kuulee joskus sanottavan maailman BIM-mallioppilaaksi – niin raskasta kuin suurimman teollisuusalan digitalisointi täälläkin on. Uudet teknologiat ovat eittämättä helpompia istuttaa kaltaisellemme pienelle, verrattain vauraalle markkina-alueelle. Liekö osasyynä myös eristäytyvä luonteenlaatumme, joka innostuu enemmän viestintää avittavista apuvälineistä kuin itse kommunikaatiosta? Oli miten oli, Aaro näkee tilanteessa huolenaiheita:

"Maailma globalisoituu, ja Suomen on seurattava. Muuten muut ajavat ohi. Tieto pitää saada kulkemaan, ja sitä on myös entistä vaikeampi suojata. Bunkkerit ja kyttäily vahingoittavat koko teollisuutta. Osapuolet pitää saada puhaltamaan yhteen hiileen ja kehittämään prosesseja yhdessä. Eri alojen asiantuntijoiden pitäisi jutella enemmän."

Wood City on muhkea sadan miljoonan hanke. Sen jylhä mutta samalla ihmeen keveä arkkitehtuuri hallitsee Jätkäsaaren rantaa. Kuva: Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy

Talousopista kiinnostunut Aaro hakee tukea muun muassa Paul Romerin ja Robert Lucasin kehittämästä uudesta kasvuteoriasta: tiedolla, kuten osaamisella, voidaan kasvattaa tuottavuutta ilman, että pääomaa tai työvoimaa tarvitsee lainkaan lisätä. Markkinataloudessa kilpaillaankin yhä enemmän juuri tiedolla. Voisi siis olettaa, ettei monikaan suostu jakamaan jippojaan vihollisille. Aaro ei halua uskoa, että myös rakennussuunnitteluala olisi moinen sotatanner.

"Taide itsessään on ikuista, ja vain teknologia ympärillä muuttuu. Toimistot kilpailevat arkkitehtuurissa, eivät työtavoissa. Toivoisinkin tällaisen komplementaarisen, teknisen tiedon ja osaamisen jakamista koko alan käyttöön. Toimialan tuottavuuden paranemisesta voivat hyötyä kaikki", Aaro perustelee.

Kaiken lisäksi tietoa ei voi kahlita holviin, vaan se kulkee ihmisten mukana – ohjelmisto-osaaminen oivana esimerkkinä.

"Työkalut kannattaa opetella hyvin jo koulussa. Koulutusohjelmien pitäisi jotenkin onnistua pysymään mukana nopeassa muutoksessa, jotta opetettava sisältö olisi relevanttia."

Softat sorvissa

Kilpailu kovenee softakentälläkin, mikä näkyy myös ohjelmistojen kehityspanostuksissa. Aaron mielestä ARCHICAD on jalostunut viime vuosina esimerkillisesti. Se on käyttäjälähtöisempi, ja yhteys arkkitehdin työpöydälle on säilynyt. Aaron hartaimmat toiveet, Ominaisuudet ja lausekepohjainen laskenta, ovat nekin toteutuneet.

"Ne todella vapauttivat kahleista, ja pääsimme harppauksia eteenpäin. ARCHICAD mahdollistaa prosessin muutoksen, ja hyödyt ovat helposti kymmenkertaiset."

Vaikka digitalisaatio synnyttää uusia työkaluja, tuttu softakaksikko hallitsee yhä BIM-markkinaa. Pärjääkö arkkitehti yhdellä työkalulla? Aaron mielestä kyllä ja ei.

"Periaatteessa ARCHICADillä pystyy tekemään kaiken. Generatiivisessa suunnittelussa ja vapaiden muotojen mallinnuksessa hyödynnän Grasshopperia ja Rhinoa."

Aaron mukaan erityisesti ARCHICADin projektinhallinta erottaa sen muista.

"Jos joutuisin autiolle saarelle, ottaisin mukaan ARCHICADin – ihan jo majan rakennuksen takia", Aaro lisää kieli poskessa.

Rautaa rajalle

Ohjelmistokehitys ja tietosisällön paisuminen vievät meidät seuraavan muurin juurelle: konekannan. Datamäärä on kasvanut nopeammin kuin laskentateho. Suurikokoiset tiedostot lannistavat prosessorit leikiten, jos tiedonhallinta horjuu. Aaron mielestä raudassa ei kannata säästellä, sillä työn kangistuminen maksaa enemmän.

Onneksi GRAPHISOFT on panostanut myös laskentatehon hyödyntämiseen kilpailijoitaan enemmän. Moniydinsäikeistys on esimerkiksi Revitissä vielä toivelistalla.

AOA:lla mallit pyritään pitämään yhdessä tiedostossa mahdollisimman pitkään, mikä auttaa projektin hallinnassa. Itse asiassa malliakaan ei ole koskaan pilkottu. Etua on myös säästeliäästä mallinnustavasta: vain relevantti tieto, siististi järjestyksessä. Jos kirveeseen on ihan pakko turvautua, Aaro siirtäisi planssit ja piirustukset omaan tiedostoonsa.

"Toki silloin tällöin joutuu väistämättä tuijottamaan rantapalloa, mutta tarvitseehan sitä luovassa ammatissa kahvitauonkin välillä", hän vitsailee.

Elinkaarta etsimässä

Tietomallinnus jatkaa evoluutiotaan. Jotta tietovirta soljuisi täysin vapaana ja ehjänä, on pullonkaula poikineen ratkottavana. Esimerkiksi elinkaarihallinta on vielä rikkonaista, eikä valmis rakennus vastaa digiklooniaan.

Toteumamallin teko onkin Aaron mielestä yhä iso haaste, sillä kaikki tieto ei päädy yhdistelmämalliin. Joillakin suunnittelualoilla mallinnusta ei edes nähdä liiketoiminnallisesti välttämättömänä, eikä sitä kirjata sopimuksiin. Rikkinäinen puhelin päätyy romukoppaan vain – milläs muulla kuin – tietotaidolla.

Eräänlaisena BIMin Troijan hevosena toimii poikkitieteellinen tietomallikoulutus: BIM-koordinaattorit ja -managerit levittäytyvät myös insinöörialoille. Samalla ylläpitomalli voisi olla uusi palvelubisnes myös arkkitehtitoimistoille. Olisiko se sitten itse mallin päivitystä vai manuaalista punakynää? Aaron mielestä ensin tulisi arvioida, edistääkö lisätyö oikeasti ylläpitoa.

Matka jatkuu

Kuten huomataan, ei maailma edelleenkään ole valmis. Kaiken kukkuraksi yksilön on yhä vaikeampi hallita sen eksponentiaalisesti kasvavaa tietomäärää. Lajimme on edennyt nuotiotarinoista kirjoitustaitoon, painokoneesta tietokoneeseen, internetistä tekoälyyn – mitä seuraavaksi?

Ilmeisin vastaus on inhimillisen osaamisen ja teknologian symbioosi. Sekoittaako muutoksen myrsky pään? Ulko-ovella Aaro rauhoittelee panikoivaa haastattelijaa:

"Jos palataan todellisuuteen ja arkeen, niin kaikkein tärkeintähän on mukava porukka, jonka kanssa tehdä yhteistyötä päivittäin. Ihmisten kanssahan tässä kuitenkin eletään – ja toki muutaman koneen!"

Pidä kiinni! Kuva: Antti Appelgrén

BIM-surffarin tarkistuslista

  • Automaatio alkaa mallintamalla – jatka sitä aloituspohjalla.
  • ARCHICAD riittää kaikkeen – Rhino ja Grasshopper voivat avustaa.
  • Muista selkeä nimeäminen ja rakenne – homma pysyy kasassa.
  • Älä kavahda tuoreinta teknologiaa – valjasta se käyttöösi.
  • Tutki algoritmian hyötyjä – generatiivisuus on seuraava iso juttu.
  • Laatikaa toimistostandardit kimpassa – se sitouttaa ja tehostaa tiimityötä.
  • Panosta avoimeen vuorovaikutukseen – ne katalysoivat kehitystä.
  • Automatisoi mallin laadunvarmistus – pääset yllättävän vähällä.
  • Älä pelkää tehdä virheitä – ne ovat paras keino oppia.
  • Opi mallintamaan säästeliäästi – vältyt tiedon pirstoutumiselta.
  • Etsi vastapainoa työllesi – ja pidä työ poissa kotoa.
  • Hyödynnä uusin ARCHICAD – tuottavuutesi voi kymmenkertaistua.
  • Pantatulla tiedolla ei ole arvoa – uskalla jakaa osaamistasi.
  • Opettele ohjelmistot jo koulussa – deadlinekaan ei kasva enää möröksi.
  • Seuraa aikaasi ja varaudu muutoksiin – menestyt varmemmin.
  • Älä säästele raudassa ja ohjelmistossa – se voi koitua kalliiksi.
  • Kyseenalaista raskaat rutiinisi – lie helpompiakin keinoja.
  • Täsmää ARCHICAD-luokitus ja Talo 2000 – IFC on laadukkaampaa.
  • Pidä tietomallinnus yksinkertaisena – siitä voi tehdä myös mutkikasta.
  • Data on helposti taakka – vain oleellisella tiedolla on arvoa.
  • Älä oleta, vaan rohkene kysyä – vastaus voi pelastaa koko hankkeen.
  • Älä jää yksin jumittamaan – pyydä apua aloituspohjan laadintaan.
  • Todellinen muutos lähtee prosesseista – vältä väliaikaista laastaria.
  • Panosta tietomallin laatuun – ylität asiakkaasi odotukset.
  • Kehitä osaamistasi jatkuvasti – se on paras sijoituksesi.
Author image

About Ville Nikunen

Ville Nikunen is a Communication Designer & Educational Relations Manager at M.A.D. He is a creative mind and passionate about writing, architecture, graphic design and making music. For a decade, Ville's job at M.A.D. has been to create appealing visuals and interesting stories within the AEC industry and the BIM world.
  • Finland